Tomaatti
Kolumbuksen mukana Etelä-Amerikasta Eurooppaan
Tomaatti
on nykytiedon mukaan lähtöisin Perusta ja Chilestä, Etelä-Amerikan
Andien ja Tyynen valtameren väliseltä kapealta alueelta, joka
pohjoisessa ulottuu Kolumbiaan ja etelässä Chilen 30. leveysasteen
paikkeille. Perun intiaanit käyttivät villitomaattia ravintokasvina jo
noin 500 e.kr.Kolumbuksen löytöretkien aikoihin 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa tomaattia oli viljelty Perussa jo pitkään. Sieltä tomaatin viljely levisi Väli-Amerikan kautta Meksikoon, jossa tomaatti on jo vuosisatojen ajan ollut eräs tärkeimmistä ruoka-aineista. Espanjaan ja muualle Eurooppaan tomaatti tuli Kolumbuksen toisen löytöretken tuliaisina vuonna 1498.
Nimensä tomaatti sai Meksikossa ravinnoksi käytetyltä lyhtykoisolta (Physalis), jonka hedelmiä kutsuttiin nimellä 'tomatl'. Samaa nimitystä alettiin käyttää myös tomaateista.
Mystisestä lemmenomenasta jokapäiväiseksi arkiherkuksi
Euroopassa
tomaattia pidettiin pitkään koristekasvina ja uuden mantereen
erikoisuutena. Hedelmiä ei aluksi uskallettu syödä, koska niiden
arveltiin olevan myrkyllisiä. Myöhemmin tomaattia alettiin pitää
lääkekasvina, jonka uskottiin muun muassa vauhdittavan rakkauselämää.
Tomaatti sai lempinimet ”paratiisiomena” ja ”lemmenomena”.Tomaattia alettiin Euroopassa arvostaa syötävänä tuotteena vasta 1800-luvun alussa. Sen kaupallinen viljely alkoi noihin aikoihin Italiasta, josta se levisi ensin muihin Välimeren maihin ja sitten Keski-Eurooppaan. Epäluulo tomaatin syömäkelpoisuutta kohtaan kyti pitkään. Esimerkiksi Saksassa ja Hollannissa tomaatti saavutti kuluttajien täyden hyväksynnän vasta 1800-luvun puolivälin ja ensimmäisen maailmansodan välisenä aikana.
Suomessa tomaattia on viljelty 1870-luvulta asti. Närpiön tunnetulla tomaatintuotantoalueella viljely aloitettiin tiettävästi vuonna 1917. Tomaatin kulutus pysyi kuitenkin pienenä. Käsitys tomaatin haitallisuudesta sinnitteli ihmisten mielessä pitkään ja tomaatin käyttö yleistyi meillä vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Pohjois-Amerikkaan tomaatti siirtyi emigranttien mukana Euroopasta. Sielläkin tomaatti pysyi melko tuntemattomana 1800-luvun alkuun saakka.
Nykyisin tomaatti on saavuttanut arvostetun aseman kaikkialla maailmassa. Siitä on tullut maailman eniten viljelty vihannes.
Lajikkeet kehittyvät kysynnän mukaan
Ensimmäiset
Keski-Euroopassa viljellyt tomaattilajikkeet olivat englantilaista
alkuperää. Esimerkiksi legendaarinen 'Ailsa Craig' -lajike tuli
Hollantiin 1913 ja pysyi viljelyssä aina 1960-luvulle saakka. Aluksi
lajikkeiden jalostuksen tavoitteena oli runsas sato. 1970-luvun
puolivälin jälkeen alettiin satoisuuden lisäksi kiinnittää entistä
enemmän huomiota myös sisäisiin laatutekijöihin, säilyvyyteen ja makuun.
Kuluttajien toiveiden huomioon ottaminen on viime vuosikymmenten aikana
monipuolistanut tomaattivalikoimaa huomattavasti. Markkinoille ovat
tulleet muun muassa pihvitomaatit sekä runsas valikoima erimuotoisia ja
-värisiä tomaatteja.Tällä hetkellä näyttäisi olevan kysyntää erityisesti lajikkeille, joille on tyypillistä korkea kuiva-aine pitoisuus, jauhomainen suutuntuma ja mieto maku. Välimeren maissa tämän tyyppisiä lajikkeita käytetään elintarviketeollisuudessa ketsupin ja säilyketomaattien raaka-aineena, kotitalouksissa lähinnä lämpimien tai keitettyjen tomaattiruokien valmistuksessa.
Kasvava tomaatti rakastaa lämpöä ja aurinkoa
Tomaatti
on lämpöä vaativa ja kuivuutta hyvin kestävä kasvi. Alkuperäisillä
kasvupaikoillaan se on monivuotinen, meillä pääasiassa kasvihuoneessa
viihtyvä yksivuotinen kasvi. Lämpimillä kasvupaikoilla tomaattia voidaan
tosin meilläkin viljellä esimerkiksi talojen eteläseinustoilla.Hyvän kasvun varmistaa runsas valo ja tasainen 20-25 asteen lämpötila. Lämpötila vaikuttaa erityisesti hedelmien laatuun. Yli 27 asteen lämpötilassa hedelmöittyminen vaikeutuu ja 32 asteessa se saattaa estyä kokonaan. Siitepöly irtoaa parhaiten 17-23 asteen lämpötilassa.
Lämpötila vaikuttaa myös tomaatin värittymiseen. Punaista väriainetta, lykopeenia ei muodostu liian korkeissa (29-32 °C) tai liian matalissa (noin 16 °C) lämpötiloissa. Koko kasvi paleltuu alle yhden asteen lämpötilassa.
Tuottaakseen hyvää satoa tomaatti vaatii lisäksi runsaasti valoa. Vähässä valossa sen kukat eivät kehittyvät huonosti tai eivät lainkaan.
Tomaatista syödään hedelmä
Tomaatin
hedelmä on kasvitieteellisesti määritellen kaksi- tai monilokeroinen
marja. Kaksilokeroinen hedelmä on kahdesta emilehdestä kehittyvä
perusmuoto. Kolmelokeroinen hedelmä muodostuu, kun toinen emilehti
jakaantuu kahdeksi. 4-5-lokeroiset hedelmät syntyvät kaksi- tai
kolmelokeroisten hedelmänaiheiden kasvaessa yhteen.Hedelmän koko ja paino vaihtelevat kasvuolojen ja lajikkeen mukaan. Pienten kirsikka- tai minitomaattien hedelmän paino voi jäädä muutamaan grammaan, kun suurimmat pihvitomaatit saattavat kasvaa jopa kilon painoisiksi.
Väriltään tomaatin hedelmät ovat punaisia, keltaisia, oransseja tai jopa vaaleanpunaisia, valkoisia, violetteja ja raidallisia. Muodoltaan tomaatti voi olla litteän tai pyöreän pallomainen, pitkänomainen tai uurteinen.
Markkinoille on myös tulossa entistä kirkkaamman punaisia lajikkeita, joissa väriä aiheuttavan lykopeenin pitoisuus on selvästi nykyisiä lajikkeita suurempi.
Makuvivahteet monipuolistuneet
Ruuanlaitossa
tomaatti on monipuolinen raaka-aine, jolla voi myös korostaa muiden
ruoka-aineiden makua. Tomaateista on pystytty eristämään satoja erilaisia
aromaattisia yhdisteitä, joiden määrä vaihtelee tomaattityypeittäin ja
-lajikkeittain. Makua antavat lisäksi tomaatin erilaiset sokerit,
happoyhdisteet ja kivennäisaineet. Myös kypsyys vaikuttaa makuun.
Kypsinä poimitut tomaatit sisältävät enemmän sokereita kuin raakana
poimitut, joissa puolestaan on enemmän hapokkuutta.Aivan viime vuosina tomaattien tarjonta on monipuolistunut myös maun osalta. Vaihtoehtoja on sekä voimakkaan että miedon tomaatin ystäville. Miedoimpia ovat keltaiset lajikkeet sekä paljon kuiva-ainetta sisältävät pihvitomaatit. Aromit puolestaan ovat voimakkaimmillaan pienissä kirsikka- ja luumutomaateissa.
Tomaatin kanssa sopivat hyvin muun muassa erilaiset lihat, juustot, valkosipuli, yrttimausteet ja kasviksista muun muassa sipuli, peruna ja kesäkurpitsa.
Säilytä oikein
Tomaatit
ovat maukkaimmillaan kypsän punaisina ja hiukan pehmenneinä. Useimmiten
tomaattien kannattaa antaa kypsyä keittiön pöydällä muutaman päivän,
jolloin niiden väri syvenee ja maku muuttuu makeammaksi.Tomaatit tulisi aina säilyttää yli 13 asteen lämmössä. Tätä viileämmässä niiden rakenne vetistyy ja maku heikkenee. Tomaatteja kannattaa ostaa useamman päivän varalle, koska ne säilyvät huonelämmössä noin viikon. Viileäkaapissa 13 asteessa tomaatit säilyvät pari viikkoa. Kun tomaatteja kypsytetään tai säilytetään useita päiviä, ne kannattaa myös laittaa esimerkiksi paperipussiin, joka vähentää haihduntaa.
Kymmenen kiloa vuodessa
Suomalaiset
ovat ahkeria tomaattien syöjiä. Tuoreita tomaatteja kulutetaan noin
kymmenen kiloa henkeä kohti vuodessa. Tästä seitsemän kiloa on
kotimaassa viljeltyjä.Tomaatteja viljellään Suomessa noin 900 yrityksessä, yhteensä 127 hehtaarin alalla. Kotimaisista tomaateista 70 prosenttia tulee Vaasan läänin alueelta, pääosin Närpiöstä. Suomessa viljeltävistä tomaateista noin 95 prosenttia on pyöreitä perustomaatteja. Erikoistomaattien viljely ja kulutus ovat kuitenkin kasvaneet. Erityisesti punaiset, oranssit ja keltaiset kirsikkatomaatit ovat lisänneet suosiotaan. Uutuuksina markkinoille ovat tulleet muun muassa aromikkaat luumutomaatit ja luumuterttutomaatit. Uuden viljelytekniikan ansioista kotimaisia tomaatteja on myös saatavilla jo lähes ympäri vuoden.
Tomaatin lykopeeni ehkäisee infarkteja
Ravitsemuksellisesti
tomaatti on erinomainen elintarvike. Se sisältää paljon C-vitamiinia,
foolihappoa ja erilaisia kivennäisaineita. Kuopion yliopistossa
kesäkuussa 2001 julkistetusta tutkimuksesta ilmenee, että tomaatin ja
tomaattivalmisteiden syönti vähentää muun muassa riskiä sairastua
sydäninfarktiin. Tulos perustuu tomaatin sisältämään karotenoidiin
lykopeeniin. Tutkimuksen mukaan sydäninfarktin ja aivohalvauksen riski
oli kolminkertainen niillä miehillä, joiden veren lykopeenitasot olivat
matalat verrattuna miehiin, joiden veressä oli enemmän lykopeenia.
Tomaatin lykopeenin on todettu ehkäisevän myös eturauhassyöpää.Lykopeeni on ravinnosta, lähinnä tomaateista ja tomaattivalmisteista saatava yhdiste. Suomalaisten tärkeimpiä lykopeenin lähteitä ovat paitsi tuoreet tomaatit, myös tomaattipohjaiset kastikkeet ja ketsuppi.
Suomalaisten lykopeenin saanti on edelleen alhaista verrattuna esimerkiksi eteläeurooppalaisiin, joilla veren lykopeenitasot ovat kolme-neljä kertaa suuremmat kuin meillä. Lykopeeni kestää hyvin kuumennusta ja säilyy siis ruuanvalmistuksessa. Kypsennettyistä tomaattituotteista lykopeeni imeytyy paremmin kuin tuoreista tomaateista, joten tomaatteja kannattaa käyttää ruuanlaitossa entistä enemmän.
Oheinen teksti on vapaasti käytettävissä Vuoden 2002 vihanneksesta kertovissa jutuissa.
Lähde: Kotimaiset Kasvikset ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti